KÄÄNNEKOHTIA

Mitä nyt?

"Meillä on ylimmän johdon päätös siitä, että emme tee mitään."
Vuosien 2008-2009 aikana kuulin useammin kuin kerran tämän vastauksen, kun keskustelin eri yritysten edustajien kanssa siitä mitä tehdä nyt, kun maailman talous horjuu. "Emme tee mitään."
Sekin on tietysti tekemistä, että ei tee mitään. Tekemättömyys on odottamista, katselemista ja ihmettelyä. Jäin joskus miettimään, että jos jääkiekko- tai jalkapallojoukkue olisi 0-1 tappiolla tai 1-1 tasatilanteessa, antaisiko valmentaja tai joukkueen johto päätöksen siitä, että me emme tee mitään? Luultavasti ei.

Näillä niin sanotuilla markkinoilla on nyt paljon huolta, harmia ja hermoilua. Mikään ei näytä olevan varmaa. Mutta olemmeko ryhtyneet yrittäjiksi tai johtajiksi siksi, että pitäisi olla varmaa? Ei kai nyt sentään. Eikö näissä hommissa juuri se epävarma ole aivan tavallista, arkea. Sitähän tämä työ on, epävarmuuden järjestämistä hetkelliseksi varmuudeksi - ja tietoisena siitä, että epävarmuus ei lopu järjestämällä sitä.

Epävarmuus on välttämätöntä. Ilman epävarmuutta ei tapahdu kehitystä, asiat eivät muutu. Epävarmuus voi johtaa läpimurtoihin, ennenkokemattomiin ideoihin, stagnoituneen markkinan järkkymiseen ja muotoutumiseen uudelleen. Mikä on hyvä. Epävarmuuden ei tarvitse tarkoittaa lamaantumista.

Kuka voi päättää, pitääkö lamaantua vai toimia? Jokainen kohdallaan. On ihmisiä jotka nojaavat epävarmuuteen ja ponnistavat siitä. On ihmisiä jotka jäävät paikoilleen seisomaan ja takaa tuleva hölkkää ohi.

Mitä nyt? Sitä nyt, että juuri tänään voi tehdä päätöksen siitä, jääkö paikoilleen seisomaan ja ei tee mitään. Vai ottaako ensimmäisen askeleen etäänpäin. Ja perään varovasti toisen. Hetken kuluttua huomaa menevänsä eteenpäin.